Kuusamon Sänkikangas

Kuusamon Sänkikankaan huoltokeskuksen rakentaminen aloitettiin jo kesällä 1941. Viisi saksalaista sotilasta saapui avomallisella maastoautollaan suunnittelemaan paikalle rakennettavaa huoltokeskusta. Tiettävästi nämä henkilöt kuuluivat saksalaiseen Organisation Todt työjärjestöön. Sänkikankaalle nousi nopeasti parakkikylä, jossa oli majoitusparakkien lisäksi erilaisia huoltovarastoja, pesula ja elokuvateatteri. Sänkikankaan huoltokeskus oli yksi monista, joiden kautta saksalaisten huoltotarvikkeita kuljetettiin Kiestingin rintamalle. Sänkikangas oli myös eräänlainen etappipaikka, sillä siellä majoittui ohi kulkevia saksalaisia joukkoja. Ilmeisesti osa viipyi pitempäänkin, sillä nämä joukot pitivät jopa pienimuotoisia taisteluharjoituksia Jokelan ja Niittylän välisellä alueella, lähellä Kuusamojärven rantaa. Rintamalle siirtymässä olevien joukkojen majoittuminen ja harjoitustoiminta siirtyi kuitenkin Waldlager Kuusamon valmistuttua Kaihlaniemeen.

Radan rakentamiseen osoitettiin saksalainen pioneerirykmentti, johon kuului rakentajapataljoonia ja erillisiä pioneerikomppanioita, sekä Organisation Todt rakentajajoukot. OT-joukot olivat pääasiassa puolalaisia työvelvollisia ja neuvostoliittolaisia sotavankeja, joista osa oli Pohjois-Suomen rintamalla vangittuja, osa muualla itärintamalla vangittuja ja Suomeen kuljetettuja vankeja. Työvelvollisissa oli puolalaisten lisäksi ranskalaisia, belgialaisia ja tsekkejä. Huhtikuussa 1943 kenttäradan ratatyömaalla työskenteli kaikkiaan 5.702 henkilöä. Erään laskelman mukaan yhtä aikaa työssä oli parhaimmillaan 3.953 henkilöä. Kuusamossa rataa rakensi saksalaisen 6. pioneerirykmentin 191. vahvennettu vankityöpataljoona ja välillä Isokumpu- Kuusamo työvelvollisista ja vangeista muodostettu

Saksalaisten vartioiden ylläpitämä kuri sotavankeja kohtaan oli erittäin kovaa. Kovasta kurista ja kovasta työtahdista johtuen useat vangit yrittivät pakoa, mutta suurin osa heistä saatiin kiinni. Kiinni jääneiden kohtalo oli kuolema, kuten työtehtävistä kieltäytyneidenkin. Kuusamolaiset siviilit säälivät vankien kovaa kohtaloa ja yrittivät auttaa ruokaa antamalla. Tämäkin oli kuitenkin kielletty ja ruoan vastaan ottamisesta rangaistiin ankarasti. Kuolleet vangit haudattiin pääasiassa radan varteen, joidenkin kertomuksien mukaan jopa ratapenkkaan. Tämän vuoksi kenttärata sai paikalliselta väestöltä nimityksen ”Kuolemanrata”.

Saksalaiset asettivat Sänkikankaan huoltokeskuksen suojaksi yhden kevyen ilmatorjuntajoukkueen (Heeres-Leichte-Flak.Zug). Ilmatorjunta-asemat sijaitsivat Kenttäradan matkustaja-aseman (Kuusamo B) pohjoispuolella. Ilmatorjuntajoukkueen tehtävänä oli suojata koko Sänkikankaan huoltokeskuksen aluetta. Saksalaiset siirsivät 15.9.1944 ilmatorjuntatykit vaihtoasemiin, lähemmäksi Vanttajajoen ylittävää maantiesiltaa. Sillan suojaaminen oli erittäin tärkeää, sillä Kiestingin suunnalta vetäytyvien joukkojen ainoa reitti kulki juuri Vanttajajoen sillan kautta. Puna-armeijan ilmavoimat suorittivat varsinkin syyskuussa 1944 pommituslentoja alueelle. Mahdollisista lentokonetappioista tai niiden aiheuttamista vaurioista Sänkikankaalla ei ole tarkempia tietoja.

Kuusamoon sijoitettujen OT-joukkojen (Organisation Todt – Einsatz Kuusamo) komentajana toimi Oberfrontführer di Kriegler. Krieglerin komentopaikka (OT-Oberbauleitung Kuusamo), sijaitsi Sänkikankaan huoltokeskuksessa. Diplomi-insinööri Kriegler toimi samalla koko Hyrynsalmi–Kuusamo kenttäradan OT-joukkojen päällikkönä. OT-Einsatz Kuusamon työpalvelumiehet oli tarkoitettu Kenttäradan rakentamiseen ja huoltoteiden kunnossapitoon. OT:n leirialueita olikin pitkin Kenttärataa ja Lämsänkyläntien vartta. Tieleirejä oli ainakin Lahtelassa, Kaihlaniemellä (Waldlager Kuusamo), Sirolassa, Kemilässä, Määttälässä ja Lämsänkylässä. OT:n kenttärataleirejä olivat, OT-Inkee Nord, OT-Penttilä, OT-Kuusamo (Sänkikankaalla) ja OT-Lahtela. OT-Lahtelan leirissä oli majoitettuina lähinnä puolalaisia työvelvollisia ja muutamia saksalaisia ammattimiehiä. Yleensä puolalaisia työvelvollisia käytettiin vaativampiin tehtäviin kuin neuvostoliittolaisia sotavankeja ja kohtelu oli myös hieman parempaa. OT-Lahtelan henkilöstöä käytettiin mm. Lämsänkyläntien (Kuusamo–Kiestinki maantie) parannustöihin. Vuonna 1944 heidän tärkein tehtävänsä oli kuitenkin rehuaseman Kuusamo F ja ilmavoimien aseman Kuusamo L rakentaminen.

OT palkkasi myös kuusamolaisia työmiehiä sahaamaan puutavaraa kenttäradan ratapölkyiksi ja siltapalkeiksi sekä lautoja ja lankkuja rakennuksiin. Lauri Ainesmaa ja Isak Latvala sahasivat vuoden 1942 lopulla kenttäsirkkelillään puutavaraa Poussussa. Kenttäsirkkeli siirrettiin 25.12.1942 Sänkikankaalle ja sieltä edelleen Taivalkoskelle.

Kuusamossa OT:n työvelvollisilla oli norjalaiset univormut, kunnolliset jalkineet, monilla samanlaiset kuin saksalaisillakin OT:n työntekijöillä. Lisäksi sotavangeille oli jaettu kaksi peitettä henkeä kohti. Muonitus oli aika-ajoin riittämätöntä, mutta kuitenkin sen verran riittävää, ettei suoranaisia nälkäkuolemia tullut. Hitler oli antanut erikoismääräyksen, että pohjoisessa työskenteleville vangeille on annettava lisämuonitusta työkyvyn säilyttämiseksi. Jostain syystä tämä määräys jäi pöydälle, sillä käytäntöön sitä ei otettu